Savitaipaleen seutu

Just another WordPress.com site

Archive for the ‘Kulttuuri’ Category

Yksi Kahtamoinen

leave a comment »

Aiemmissa bloggauksissa olen maininnut Savitaipaleen koulukunnan kirkkorakennukset, ns. kahtamoiset. Lomamatkalla tie kulki yhden jäljelläolevan kahtamoisen, Puumalan kirkon ohi.

020720143747

Written by anulah

heinäkuu 11, 2014 at 9:40 pm

Kategoria(t): Historia, Kulttuuri

Fort Järvitaipale, Järvitaipaleen linnoitus

leave a comment »

The Fort of Järvitaipale, situated in Savitaipale, is located in South Karelia, on the very old road from Lappeenranta to Mikkeli. (See https://fortforum.org/page/jarvitaipale.html) It was built in 1791, when the area was under Russian rule, under the command of General Alexander Suvorov, as part of the new defence system for St. Petersburg. For more information about castles and forts in Finland and Russia, please visit Fortforum at https://fortforum.org/

Suomen ja Venäjän linnoja ja linnoituksia esittelevällä Fortforum-verkkosivustolla on mukana myös Järvitaipaleen linnoitus (https://fortforum.org/page/jarvitaipale.html). Uusi sivusto palvelee matkailijoita ja historiasta kiinnostuneita. Sivustolla esitellään molempien maiden linnoituskohteita ja kerrotaan niiden historiasta ja matkailupalveluista. Sivusto on julkaistu suomeksi, venäjäksi ja englanniksi. Järvitaipaleen osuus on pieni, mutta mukana on kartta ja hyvä ilmakuva, ja sivustokokonaisuudesta käy selväksi myös linnoituksen asema suhteessa muihin vastaaviin puolustusrakennelmiin.

Savitaipalelaisia kirkonrakentajia

leave a comment »

Aina ei aavista, missä yhteyksissä Savitaipale voi tulla vastaan. Tällä kertaa luin Taidehistoriallista aikakauskirjaa Tahitia, ja eikös siellä numerossa 1/2014 komeillut pitkä artikkeli, jossa arvoituksellinen otsikko ”Savitaipaleen koulukunnan kahtamoiset” (http://tahiti.fi/01-2014/tieteelliset-artikkelit/savitaipaleen-koulukunnan-kahtamoiset/). Kyseessä ovat siis tietynmalliset kirkot, joiden rakenteelle etsin hetken aikaa selitystä wikipediasta (http://fi.wikipedia.org/wiki/Kahtamoinen).

Kahtamoisten esikuvia löytyy Ruotsin puolelta, ja 1700-1800 -lukujen vaihteessa tällaisten kirkkojen rakentajina, ns. kansanrakentajina, kunnostautuivat savitaipalelaiset rakentajat. Artikkelin kirjoittaja, taidehistorian professori emerita Eeva Maija Viljo, on selvittänyt artikkelissaan sekä kirkon rakenteita että jonkin verran myös kansanrakentajien, Juhana ja Matti Salosen sekä näiden naapurin, Taavetti Rahikaisen henkilöhistoriaa. Heidän kotikylänsä, Rahikkala, onkin jo aiemmin mainittu tässä blogissa eteläsuomalaisena perinnemaisemana (https://savitaipaleenseutu.wordpress.com/2011/12/31/rahikkalan-kyla-etelasuomalaista-perinnemaisemaa/)

Tutkimustyötä vaikeuttaa se, että Savitaipaleen kirkonarkistot ovat tuhoutuneet tulipalossa.  Professori Viljo on kuitenkin löytänyt uutta tietoa Juhana Salosesta sekä kahtamoiskirkkojen rakennushistoriasta. Artikkelin kuvat ja valokuvat näyttävät, että kahtamoiset ovat olleet aikanaan varsin vaikuttavia ja massiivisia rakennuksia.

”Seutu erittäin luonnonihanaa”

leave a comment »

Kesän korvalla, pyöräretkien odotuksessa, voi vilkaista, mitä ”Suomen syklistiliitto” ohjeisti vuonna 1900 kirjassaan Polkupyörämatkoja SuomessaKirjassa on kuvattu Suomen tärkeimmät maantiet pyöräilijän näkökulmasta ja jaettu tieosuudet sopivan mittaisiin osiin.

Savitaipale mainitaan muun muassa Lappeenranta-Mikkeli -tien varren etappina. Esittelytekstin kysymysmerkistä päätellen kirjoittaja ei ollut majoitusmahdollisuuksista aivan varma.

”Tie hyvää, kovaa, etupäässä metsäistä kangasta, joku mökki tien vieressä, joku mökki näkyy tielle. Savitaipaleen kirkon seutu erittäin luonnonihanaa. Hakamäki lähellä kirkkoa, kaunis näköala. Savilahdessa (4,5 km) laivalaituri. Majatalo?”

Taavetti-Savitaipale -reitti arvioidaan hiukan haastavammaksi:

”40 km. Tie hyvää, kovaa, mutta mäkistä, muutamia suuria mäkiä. Monolan majatalo puolivälissä. Monolasta 6-10 km hyvin mäkistä. Ympäristö vuoroon asuttua, viljeltyä, vuoroon metsäistä. Kauniita järven lahtia pistää tielle (Kivijärvi).” (s. 49)

Ja Savitaipale-Tuohikotti -reitti kuulostaa varsin tunnistettavalta myös 2010-luvun näkökulmasta:

”40 km. Tie aivan erinomaista, tasaista, alussa joku mäki. Loppumatka aivan asumatonta kangasta. Majatalo kylässä siisti.” (s. 50)

Oppaasta on kirjoitettu myös aiemmin toisaalla.

Written by anulah

Touko 14, 2014 at 4:27 pm

Europaeus, tieteen ystävä

leave a comment »

Savitaipaleessa aj’on viipyä’ pari viikkoa, sillä kirjoittamista on, ja tahtoisin erästä vuoren luolaakin tarkemmin tutkia’; ehkä sen pohjasta ravan pois kaivettua, siitä ilmautuisi vielä vanha Lappalaisien asumapaikka.

D. E. D. Europaeus (1820-1884) oli innokas runonkerääjä, kielentutkija, muinaistieteilijä sekä toimittaja. Hänen akateeminen koulutuksensa jäi hiukan vajaaksi, joten hänen intohimoinen tutkimustyönsä tuotti osin epätasaisia tuloksia. Hattua on kuitenkin nostettava tarmolle, jolla hän perehtyi ja otti kantaa niin runojen keruuseen kuin rauhanaatteeseenkin, mutta herätti myös epäilyksiä demokraattisine ajatuksineen. Kansojen veljeyttä koskevien pohdintojensa vuoksi hän sai pilkkanimen ”Indo-Europaeus-Afrikanus”. Venäjän Keisarillinen maantieteellinen seura myönsi hänelle hopeamitalin vuonna 1879, mutta pysyvää toimeentuloa Savitaipaleen idealistiselle oppineelle ei löytynyt.

Lopulta Europaeus menehtyi Pietarissa köyhäinsairaalassa, kun äitinsä kuoltua luopui Savitaipaleen kodistaan:

Äitini nukahti toissa päivänä vasikkata navettaan ajaessansa nurmikolle viimeiseen unehensa. Ylihuomena tulee hän pantavaksi leposiahansa. Minä mietin kuitenkin jääväni pari kuukautta kotiin. Sitte tulee varmaankin huoneet sekä liialliset tavarat myötäväksi vapaaehtoisessa korkokaupassa, jonka jälkeen sitte en enään asune Savitaipaleessa.

Europaeuksen kotiseutukiinnostus ja tieteenharrastus saivat joskus piirteitä, jotka nykylukijaa voivat hiukan hätkähdyttää – esimerkiksi kun hän ajan kallotutkimuksen innostamana lähetti paikallisia kalloja Helsinkiin tutkittaviksi. Eri seutujen asukkaiden kalloja keräiltiin 1800-luvulla museoihin, koska niistä arveltiin löytyvän kiinnostavia heimo- ja rotupiirteitä.

Ensi kulkevalla höyrylaivalla Unionilla saat 4 kappaletta Savitaipaleen asukkaiden pääkalloa Tohtorille Luntlahlille. Sano’ asukkaiden siellä olevan Savolaista sukua, mutta Hämäläisien ja Wiipurin läänin eri nimettömän kansan raj’oilla asuvan. 15 kop. hop. maksavan suomalaisen kirjan annoin palkastansa haudankaivajalle, joka lupaa hankkia’ vielä muitakin pääkalloja, kuin vaan saisi kulkemaan Helsinkiin, josta minä kyllä pidän huolta.

Europaeus toivoi, että kalloanalyysi auttaisi selvittämään suomalaisten alkuperän. Hän seuraili tässäkin harrastuksessaan sinänsä aikakauden yleisiä tutkimussuuntauksia.

Kirjeistä käy ilmi, että matkalaiselämää viettävän Europaeuksen oli välillä vaikea pitää mukanaan teoksia, joita hän tarvitsi – jotkut jäivät matkan varrelle. Tarmokkaasta työinnosta kertoo kuitenkin esimerkiksi tämä kirjeote 1840-luvulta:

Ole’ hyvä ja lähetä’ minulle yksi Renvalli, Kollanin kielioppini, joka pitäisi olla’ siellä ja kukaties muitakin kirjoja, mitä nä’et tarvitsevani. Jos tilaisuutta olisi, niin lähettäisit sen kanssa vaikka Lappeenrantaan, jossa saisi jättää’ koulun opettajalle Mennanderille, josta minä ne kohta taidan saada’. Myöskin saisi ja ehkä sopivamminkin jättää’ kirjat Kiurulan taikka Kaipiaisiin kestikiivariin, jos Savitaipaleen miehiä niissä on hollissa. Pietariin matkustavaiset reisuavat tavallisesti sitä tietä Lappeenrannan ja Davidin ”kaupungin” kautta, joka tie tulee oikeiden rantakaupunkien sivuuttamalla huokeammaksi.

Täällä kotona olen nyt koko vuoden työssä käsin. Lotta siskoltani terveisiä seuraa tässä sisässä. Kirjoita’, missä Lönnrot on. Viron Seuralta sain kirjauksen: ei ole’ heillä voimia saada’ runon kerääjiä Inkeriin, mutta paikalliset kerääjät Virossa ovat ko’onneet 1,500 Viron runoa, jotka ruvetaan juuri nyt painamaan saksalaisen käännöksen kanssa. Satujakin toimittaa Fählman ehtimiseen. Joukko kasvujen nimiä oli minulla Lönnrotilta mu’assani, mutta et nyt ehtinytkään sitä nähdä’. Onnea tälle vuodelle.

Samaa kuvastaa tämä kirje Lönnrotille vuodelta 1850:

Koska minä Meurmanin Ruotsalais-Venäläisen ja Fresen Ruotsalais-Saksalaisen sanakirjan kanssa olen ruvennut Seuran sanakirjaa sana sanalta vertomaan ja siihen näkyy tarvittavan kuukausia aikaa, niin ilmoitin viimeis kokouksessa tahtovani lähteä kotiin sanakirjaa kirjoittamaan, jonne lähdenki nyt näinä päivinä. Jos siis tahdot lähettää mitä muuta sanavaraa entisten lisäksi, niin olisi se lähetettävä Savitaipaleesen Lappeenrannan kautta, jos ei sopine vapaassa postissa lähettää ainoastansa tänne ja täältä sitte Seuran vapaassa postissa Savitaipaleesen.

D. E. D. Europaeuksen kirjeitä ja matkakertomuksia (http://www.gutenberg.org/files/37077/37077-0.txt) on nyttemmin julkaistu project Gutenbergin sivuilla, joista ylläolevat otteetkin on poimittu.

Europaeuksen kotimuseo Savitaipaleella on vielä tutustumatta – vai olisinko joskus parikymmentä vuotta takaperin siellä piipahtanut? Katsotaan, jos tänä vuonna sattuisin onnekkaasti paikalle sen aukiollessa.

Europaeuksesta lisää esimerkiksi Suomen Kansallisbiografiassa, jossa on julkaistu Senni Timosen kirjoittama pienoiselämäkerta: http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/4434/

Written by anulah

kesäkuu 15, 2013 at 4:25 pm

Rahikkalan kylä – eteläsuomalaista perinnemaisemaa

with one comment

Käsiini osui kirja Matka Etelä-Suomen perinnemaisemiin ja esihistoriaan (2005), johon on koottu esimerkkejä monenlaisista perinnemaisemista. Joukosta löytyi myös Savitaipaleen Kuivasensaaressa sijaitseva Rahikkalan kylä, joka on tunnettu muun muassa vanhasta, vuonna 1804 rakennetusta, vuonna 2002 kunnostetusta Rahikkalan kylän tuulimyllystä, joka on malliltaan varvas- eli jalkamylly. Sitä voidaan kääntää tuulen mukaan ja se on täysin toimintakuntoinen.

Rahikkala on osa Kuivasensaarta, enimmäkseen veden ympäröimä. Seutu on maastona kivikkoinen ja vaikeasti viljeltävä, mistä kertovat raivaustöissä syntyneet kiviaidat. Ne ovat osa perinnemaisemaa kuten tuulimyllyn lisäksi kylään kuuluvat vanhat hirsirakennukset. Myllyn ympäristö on ketoa, ja tätä avointa maalaismaisemaa pidetään yllä.

Rahikkalan kylästä tunnetaan 1700-luvulta Rahikaisten ja Salosten talot. 1700-1800-lukujen vaihteessa suvut olivat tunnettuja kirkonrakentajistaan, joiden työnä syntyivät muun muassa Lappeenrannan, Lemin ja Puumalan puukirkot. Lisätietoja kirkonrakentajista ja heidän muistomerkistään löytyy täältä.

Omat silminnäkijähavainnot puuttuvat vielä, mutta ensi kesänä puute korjattanee. Myös Rahikkalaan vievän tien varrella pitäisi kirjan tietojen mukaan olla hienoja maisemia.

Antti Hovi ym.: ”Matka Etelä-Suomen perinnemaisemiin ja esihistoriaan”, Helsingin yliopisto, Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia ja Perinnemaisemamatkailu Etelä-Suomessa -hanke, 2005. Kirja esittelee 65 maisemallisesti arvokasta kohdetta Varsinais-Suomessa, Uudellamaalla, Kanta-Hämeessä, Päijät-Hämeessä, Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa sijainteineen ja yhteystietoineen. Kohteet on myös merkitty kirjan karttasivuille. Perinnemaisemahanke on osittain verkossa – Rahikkalaa en löytänyt http://www.palmenia.helsinki.fi/perinnemaisema/perinnemaisema/index.htm

Written by anulah

joulukuu 31, 2011 at 8:39 pm

Kilvoittelevat kirjokintaat

leave a comment »

Friends of Handiwork in Savitaipale is organising a competition to choose a pattern for Savitaipale Mittens. Candidates for mittens can be seen in the library of Savitaipale in June – July 2011. Below is a pattern that pleased the blogger.

Savitaipaleelle etsitään omaa kirjokinnamallia, jollaisia monilla muilla paikkakunnilla on. Paikkakunnan kirjastossa on kesä-heinäkuussa nähtävillä kinnasehdokkaita, ja kukin voi ilmoittaa oman suosikkinsa.  Allekirjoittanut viehättyi eniten allaolevaan pelkistettyyn neulakinnasmalliin.

Kirjoittajan lempiehdokas Savitaipaipaleen kuviokintaiksi