Savitaipaleen seutu

Savitaipale – historiaa, lomailua, matkailua kesäasukkaan silmin

Savitaipaleen kirpputoreja III

leave a comment »

Second hand shop /Flee market in Savitaipale, address Kirkkotie 3, open 2013 Mon 10-17, Fri 10-18, Sat 10-14.
Täydennys 10.7.2013: Savitaipaleen kirpputorin uusi sijainti paikannettu – Kirkkotie 3, auki ma 10-17, pe 10-18, la 10-14.

Savitaipaleen kesäaika alkaa olla kukkeimmillaan. Vielä ei olla päästy tutustumaan tämänkesäiseen kirpputoritunnelmaan, mutta tässä Kirppismatkat-blogin havaintoja (“miten voisi olla ostamatta Savitaipaleelta muinaisista mykeneläisistä kirjontatöistä kertovaa kirjaa?”) viime syyskesältä, kenties kelpaavat hyödynnettäviksi tänäkin vuonna:

http://kirppismatkat.blogspot.fi/2012/08/savitaipale.html

Savitaipaleen markkina- ja kirpputoritempauksia voi hakea myös tästä tapahtumakalenterista, jossa mainostetaan mm. Nukkekotimarkkinoita 29.6.2013.
http://tapahtumat.ekarjala.fi/?Category=7&task=search

Mainokset

Written by anulah

kesäkuu 19, 2013 at 6:20 pm

Europaeus, tieteen ystävä

leave a comment »

Savitaipaleessa aj’on viipyä’ pari viikkoa, sillä kirjoittamista on, ja tahtoisin erästä vuoren luolaakin tarkemmin tutkia’; ehkä sen pohjasta ravan pois kaivettua, siitä ilmautuisi vielä vanha Lappalaisien asumapaikka.

D. E. D. Europaeus (1820-1884) oli innokas runonkerääjä, kielentutkija, muinaistieteilijä sekä toimittaja. Hänen akateeminen koulutuksensa jäi hiukan vajaaksi, joten hänen intohimoinen tutkimustyönsä tuotti osin epätasaisia tuloksia. Hattua on kuitenkin nostettava tarmolle, jolla hän perehtyi ja otti kantaa niin runojen keruuseen kuin rauhanaatteeseenkin, mutta herätti myös epäilyksiä demokraattisine ajatuksineen. Kansojen veljeyttä koskevien pohdintojensa vuoksi hän sai pilkkanimen ”Indo-Europaeus-Afrikanus”. Venäjän Keisarillinen maantieteellinen seura myönsi hänelle hopeamitalin vuonna 1879, mutta pysyvää toimeentuloa Savitaipaleen idealistiselle oppineelle ei löytynyt.

Lopulta Europaeus menehtyi Pietarissa köyhäinsairaalassa, kun äitinsä kuoltua luopui Savitaipaleen kodistaan:

Äitini nukahti toissa päivänä vasikkata navettaan ajaessansa nurmikolle viimeiseen unehensa. Ylihuomena tulee hän pantavaksi leposiahansa. Minä mietin kuitenkin jääväni pari kuukautta kotiin. Sitte tulee varmaankin huoneet sekä liialliset tavarat myötäväksi vapaaehtoisessa korkokaupassa, jonka jälkeen sitte en enään asune Savitaipaleessa.

Europaeuksen kotiseutukiinnostus ja tieteenharrastus saivat joskus piirteitä, jotka nykylukijaa voivat hiukan hätkähdyttää – esimerkiksi kun hän ajan kallotutkimuksen innostamana lähetti paikallisia kalloja Helsinkiin tutkittaviksi. Eri seutujen asukkaiden kalloja keräiltiin 1800-luvulla museoihin, koska niistä arveltiin löytyvän kiinnostavia heimo- ja rotupiirteitä.

Ensi kulkevalla höyrylaivalla Unionilla saat 4 kappaletta Savitaipaleen asukkaiden pääkalloa Tohtorille Luntlahlille. Sano’ asukkaiden siellä olevan Savolaista sukua, mutta Hämäläisien ja Wiipurin läänin eri nimettömän kansan raj’oilla asuvan. 15 kop. hop. maksavan suomalaisen kirjan annoin palkastansa haudankaivajalle, joka lupaa hankkia’ vielä muitakin pääkalloja, kuin vaan saisi kulkemaan Helsinkiin, josta minä kyllä pidän huolta.

Europaeus toivoi, että kalloanalyysi auttaisi selvittämään suomalaisten alkuperän. Hän seuraili tässäkin harrastuksessaan sinänsä aikakauden yleisiä tutkimussuuntauksia.

Kirjeistä käy ilmi, että matkalaiselämää viettävän Europaeuksen oli välillä vaikea pitää mukanaan teoksia, joita hän tarvitsi – jotkut jäivät matkan varrelle. Tarmokkaasta työinnosta kertoo kuitenkin esimerkiksi tämä kirjeote 1840-luvulta:

Ole’ hyvä ja lähetä’ minulle yksi Renvalli, Kollanin kielioppini, joka pitäisi olla’ siellä ja kukaties muitakin kirjoja, mitä nä’et tarvitsevani. Jos tilaisuutta olisi, niin lähettäisit sen kanssa vaikka Lappeenrantaan, jossa saisi jättää’ koulun opettajalle Mennanderille, josta minä ne kohta taidan saada’. Myöskin saisi ja ehkä sopivamminkin jättää’ kirjat Kiurulan taikka Kaipiaisiin kestikiivariin, jos Savitaipaleen miehiä niissä on hollissa. Pietariin matkustavaiset reisuavat tavallisesti sitä tietä Lappeenrannan ja Davidin ”kaupungin” kautta, joka tie tulee oikeiden rantakaupunkien sivuuttamalla huokeammaksi.

Täällä kotona olen nyt koko vuoden työssä käsin. Lotta siskoltani terveisiä seuraa tässä sisässä. Kirjoita’, missä Lönnrot on. Viron Seuralta sain kirjauksen: ei ole’ heillä voimia saada’ runon kerääjiä Inkeriin, mutta paikalliset kerääjät Virossa ovat ko’onneet 1,500 Viron runoa, jotka ruvetaan juuri nyt painamaan saksalaisen käännöksen kanssa. Satujakin toimittaa Fählman ehtimiseen. Joukko kasvujen nimiä oli minulla Lönnrotilta mu’assani, mutta et nyt ehtinytkään sitä nähdä’. Onnea tälle vuodelle.

Samaa kuvastaa tämä kirje Lönnrotille vuodelta 1850:

Koska minä Meurmanin Ruotsalais-Venäläisen ja Fresen Ruotsalais-Saksalaisen sanakirjan kanssa olen ruvennut Seuran sanakirjaa sana sanalta vertomaan ja siihen näkyy tarvittavan kuukausia aikaa, niin ilmoitin viimeis kokouksessa tahtovani lähteä kotiin sanakirjaa kirjoittamaan, jonne lähdenki nyt näinä päivinä. Jos siis tahdot lähettää mitä muuta sanavaraa entisten lisäksi, niin olisi se lähetettävä Savitaipaleesen Lappeenrannan kautta, jos ei sopine vapaassa postissa lähettää ainoastansa tänne ja täältä sitte Seuran vapaassa postissa Savitaipaleesen.

D. E. D. Europaeuksen kirjeitä ja matkakertomuksia (http://www.gutenberg.org/files/37077/37077-0.txt) on nyttemmin julkaistu project Gutenbergin sivuilla, joista ylläolevat otteetkin on poimittu.

Europaeuksen kotimuseo Savitaipaleella on vielä tutustumatta – vai olisinko joskus parikymmentä vuotta takaperin siellä piipahtanut? Katsotaan, jos tänä vuonna sattuisin onnekkaasti paikalle sen aukiollessa.

Europaeuksesta lisää esimerkiksi Suomen Kansallisbiografiassa, jossa on julkaistu Senni Timosen kirjoittama pienoiselämäkerta: http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/4434/

Written by anulah

kesäkuu 15, 2013 at 4:25 pm

Orpojen äiti Savitaipaleella

leave a comment »

Savitaipale-katsauksissa on ollut jonkin aikaa taukoa, mutta nyt on taas tullut vastaan jotain pientä ja jotain isompaa. Ensin pieni Savitaipale-episodi.

Hyllyyn on jotain kautta päätynyt Erkki Lemisen kirja Orpojen äiti – Aura Latvuksen päiväkirjasta koostettu teos (julkaissut Parikanniemisäätiö, 4. painos 1975). Aura Latvus, omaa sukua Hoikka, perehtyi noin sata vuotta sitten minulle ennen tuntemattoman uukuniemeläisyyteen (http://fi.wikipedia.org/wiki/Uukuniemel%C3%A4isyys), hylkäsi aiemman elämänsä ja toimi orpokodin johtajattarena ja myöhemmin kansanopiston johtajattarena. Toiminnan perinteitä jatkaa nykyään Parikanniemisäätiö.

Päiväkirjaotteet ovat kiintoisaa luettavaa – ja usein riipaisevaakin, koska siellä täällä on mainintoja urheista orvoista ja hylätyistä lapsista, jotka orpokodin hoivassakin saivat nähdä nälkää ja jotka toisinaan pääsivät orpokotiin vain saadakseen hiukan hellemmässä hoivassa viettää viimeiset hetkensä ennen keuhkotautiin tai muuhun sairauteen menehtymistään. Päiväkirjasta käy myös ilmi, että kodin asukkaat olivat usein vain muutaman aterian päässä nälkiintymisestä, mutta useimmiten aina jostain onnistuttiin saamaan ravintoa lapsille ja muille asukkaille.

Savitaipaleeseen Aura Latvan vaiheet liittyvät vain aivan sattumoisin, mutta siteerattakoon tähän kuitenkin:

Jo keväällä 1946 sai Aura-täti lähtömerkin. Hän oli linja-autossa matkalla, kun ankara sydänkohtaus Savitaipaleen kirkon kohdalla katkaisi matkan. Lääkäri ja seurakuntasisar saivat tehdä kaikkensa häntä auttaessaan. Oli Jumalan johdatusta, että Savitaipaleen silloinen seurakuntasisar Helvi Suikki (Arekallio) oli Aura-tädin entisiä oppilaita. Nyt voi oppilas hoitaa opettajaansa kahden viikon ajan, sillä Aura-tädin piti olla tuo aika aivan hiljaa paikoillaan. Taudin ote hellitti kuitenkin sillä kertaa ja Aura-täti pääsi vielä omaistensa luokse Aitooseen. Saipa hän vielä syksyllä alkaa opistotyönkin, mutta voimat eivät sitten enää riittäneetkään pitemmälle. Sadonkorjaajan askeleet kuuluivat jo puutarhan käytävällä. (s. 254)

Ja päiväkirjassaan itse kirjoittaa Aura:

22.5.1946 Lemi.
– On keskiyö. Kirjoitan sängyssä ja olen sellaisessa tilassa, että epäilen, näenkö aamua. Sydän lyö haljetakseen. Näin kuumeettomana se on pahaenteistä, kun tietää, mitä seuraa sen rauettua. Savitaipaleella sen keväällä koin. Kuoleman porteilla kävin. Siellä olivat sairaanhoitajat ja lääkäri selvittämässä, mutta täällä ei ole ketään. Kukaan ei tule ennen huomista puolta päivää sisälle pyrkimään.
Isä, sinä aloit hyvän työn minussa, älä jätä kesken! Yhtä ainoata vain sinulta anon: armahdusta.

 

 

Written by anulah

Touko 15, 2013 at 3:42 pm

Rahikkalan kylä – eteläsuomalaista perinnemaisemaa

with one comment

Käsiini osui kirja Matka Etelä-Suomen perinnemaisemiin ja esihistoriaan (2005), johon on koottu esimerkkejä monenlaisista perinnemaisemista. Joukosta löytyi myös Savitaipaleen Kuivasensaaressa sijaitseva Rahikkalan kylä, joka on tunnettu muun muassa vanhasta, vuonna 1804 rakennetusta, vuonna 2002 kunnostetusta Rahikkalan kylän tuulimyllystä, joka on malliltaan varvas- eli jalkamylly. Sitä voidaan kääntää tuulen mukaan ja se on täysin toimintakuntoinen.

Rahikkala on osa Kuivasensaarta, enimmäkseen veden ympäröimä. Seutu on maastona kivikkoinen ja vaikeasti viljeltävä, mistä kertovat raivaustöissä syntyneet kiviaidat. Ne ovat osa perinnemaisemaa kuten tuulimyllyn lisäksi kylään kuuluvat vanhat hirsirakennukset. Myllyn ympäristö on ketoa, ja tätä avointa maalaismaisemaa pidetään yllä.

Rahikkalan kylästä tunnetaan 1700-luvulta Rahikaisten ja Salosten talot. 1700-1800-lukujen vaihteessa suvut olivat tunnettuja kirkonrakentajistaan, joiden työnä syntyivät muun muassa Lappeenrannan, Lemin ja Puumalan puukirkot. Lisätietoja kirkonrakentajista ja heidän muistomerkistään löytyy täältä.

Omat silminnäkijähavainnot puuttuvat vielä, mutta ensi kesänä puute korjattanee. Myös Rahikkalaan vievän tien varrella pitäisi kirjan tietojen mukaan olla hienoja maisemia.

Antti Hovi ym.: ”Matka Etelä-Suomen perinnemaisemiin ja esihistoriaan”, Helsingin yliopisto, Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia ja Perinnemaisemamatkailu Etelä-Suomessa -hanke, 2005. Kirja esittelee 65 maisemallisesti arvokasta kohdetta Varsinais-Suomessa, Uudellamaalla, Kanta-Hämeessä, Päijät-Hämeessä, Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa sijainteineen ja yhteystietoineen. Kohteet on myös merkitty kirjan karttasivuille. Perinnemaisemahanke on osittain verkossa – Rahikkalaa en löytänyt http://www.palmenia.helsinki.fi/perinnemaisema/perinnemaisema/index.htm

Written by anulah

joulukuu 31, 2011 at 8:39 pm

Savitaipaleen polkkaa Japanissa

leave a comment »

Ei voi aina tietää mikä naula vetää. ”Savitaipaleen tunnussävelenäkin tunnetusta Ievan Polkasta tehty japanilainen versio on kerännyt YouTubessa jo miljoonia katsojia”, uutisoi YLE marraskuussa 2010 (https://yle.fi/uutiset/3-5671487).

Erilaisten versioiden määrää voi itse kukin hakea YouTubesta.

Written by anulah

syyskuu 1, 2011 at 11:28 am

Savitaipaleen kirpputoreja osa II

leave a comment »

Second hand shop /Flee market in Savitaipale, address Kirkkotie 3, open 2013 Mon 10-17, Fri 10-18, Sat 10-14.

Täydennys 10.7.2013: Savitaipaleen kirpputorin uusi sijainti paikannettu – Kirkkotie 3, auki ma 10-17, pe 10-18, la 10-14.

Täytyy vielä palata Savitaipaleen kirpputorikesään 2011. Pitkin kesää nimittäin osoittautui, että Mikonkulman lähetyskirppis (Keskustie 1) tarjosi mitä odottamattomimpia löytöjä, muun muassa opaskirjan Ruotsin keskiaikaisiin nähtävyyksii (aiemmin tuli jo mainittua tanskalaisia ristiretkiä käsittelevä teos). Kirpputori etsii kuulemma uusia tiloja, toivottavasti lukaali löytyy!

Myös Reiposen tilan aittakirppikseltä löytyi juuri sopiva käsilaukku ja muuta hyödyllistä. Lieneekö seudulla muitakin pienkirpputoreja odottamassa löytäjäänsä…

Huomasimme myös, että Savitaipaleella on myös kierrätyskeskus, osoite Kaijanlahdentie 2, avoinna manantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin 10–16 sekä tiistaisin ja torstaisin 12–18. Puhelinnumero on 0400 631 395. Vielä ei olla ehditty käydä – saattaa mennä ensi kesän puolelle.

Kesän loppupuolella järvet ja metsät hiljenevät totisemmiksi kuin alkukesällä, mutta marjastusaikaa riittää vielä. Mustikkasato on ainakin ollut loistava, puolukoita odotellaan…

Täällä muuten pohdintoja kirpputorien alkuhistoriasta (englanniksi).

Written by anulah

elokuu 10, 2011 at 8:39 pm

Poiketaan Reiposen myymälässä

leave a comment »

Local sausages and meat for barbecue can be bought at  Reiposen tila, Elomäentie 256, near Hämäläinen village. Open June-August  (2011)  Fri 11-20 and  Sat 11-17, else Fri 11-17 and Sat 11-15. To be recommended.

Lapsena olisin halunnut käydä kyläkaupoissa, mutta likviditeetti oli rajallinen. Aikuisiällä jouduin toteamaan, että oli jo enimmäkseen liian myöhäistä ja kaupat hävinneet.

Onneksi lähiruoan ystäville on kuitenkin jotain tarjolla myös Savitaipaleella. Reiposen tilalla Hämäläisen kylän takana voi käydä tilamyymälässä ostamassa tilan omia makkaroita – taatun herkullista grillattavaa nakeista ja ryynimakkaroista juusto- ja jalopenomakkaroihin. Myymälästä saa myös muun muassa Polven juustolan luomujuustoja (esimerkiksi pitojuusto syötiin alta aikayksikön) ja myös Maijan kotileipomon tuoretta (taivaallista) leipää (syytä varata etukäteen) ynnä muuta (tuoteluettelo kotisivuilla).

Pihapiirissä toimii myös pieni aittakirppis itsepalveluna – hauska konsepti! – parhaiten ”Aittis” lienee auki myymälän aukioloaikoina. Savitaipaleen kesälehdessäkin oli juttua tilasta, joka toivottavasti jaksaa toimia vastaisuudessakin, kasvavasta maatalousbyrokratiasta huolimatta.

Reiposen tila, Elomäentie 256, Heituinlahti, auki kesä-heinä-elokuussa (2011)  pe 11-20 ja  la 11-17, syys-toukokuussa pe 11-17 ja la 11-15. Pyhäinpäivänä ja jouluaikaan suljettu. Ajantasaiset tiedot verkossa os. http://reiposentila.palvelee.fi

Kesäkuinen (2011) juttu Reiposen tilasta  Lemin kirjava -verkkojulkaisussa